Kiinassa vakiinnutettiin 1900-luvun puolivälissä termi qigong (Wade-Giles: ch'i kung) tarkoittamaan erilaisia harjoituksia, joissa pyritään keräämään, kierrättämään ja ohjailemaan qi-energiaa. Sana qi tarkoittaa kiinankielessä ilmaa, mutta sillä tarkoitetaan myös näkymätöntä perusainesta, josta maailmankaikkeus koostuu. Suppeammin sanalla qi tarkoitetaan usein elinvoiman energiaa.
Qigong-harjoittelulla on Kiinassa vuosituhantiset perinteet ja eri qigong-tyylejä on useita. Karkea jako voidaan tehdä buddhalaiseen qigongiin, jonka ajattelumalli tulee Intiasta, ja taolaiseen qigongiin, joka on syntynyt taolaisen ajattelun pohjalta.
Taolaisessa qigongissa käsitys kehon toiminnasta on jokseenkin sama kuin perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Sairauksien katsotaan olevan huonon qin aikaansaannosta ja tervehtyminen voi tapahtua joko vahvistamalla kehon normaalia qitä tai poistamalla huono qi kehosta.
Qigong-harjoittelu käsittää erilaisia liikkeitä ja paikallaan oloa usein yhdistettynä hengitys- ja mielikuvaharjoitteluun. Qigong-harjoituksia voi pitää yksinkertaisina liike- ja hengitysharjoituksina tai perinteisen kiinalaisen lääketieteen ajattelun mukaisina energiaharjoituksina. Harjoittelun hyötyinä uskotaan olevan muun muassa stressin vähentyminen, keskittymiskyvyn paraneminen, immuunipuolustusjärjestelmän vahvistuminen, verenkierron paraneminen ja ruoansulatusjärjestelmän toiminnan paraneminen.
Kiinalaisia taistelulajeja voi luokitella kahteen koulukuntaan: sisäiseen ja ulkoiseen. Yleensä katsotaan, että xingyiquan, baguazhang ja taijiquan kuuluvat sisäiseen ja shaolinquan ulkoiseen koulukuntaan.
Sisäisen koulukunnan lajien ominaispiirteenä voidaan pitää intention ohjaamaa liikettä, jossa turha voimankäyttö pyritään minimoimaan ja jonka voimantuottoon käytetään koko kehoa. Erilaiset qigong ja neigong harjoitukset kuuluvat useimmiten oleellisena osana harjoitteluun, mikä osaltaan tekee sisäisistä lajeista terveysvaikutteisia.
Taijiquan (lyh. taiji, Wade-Giles: t'ai chi ch'üan) on todennäköisesti 1600-luvulla Kiinan Henanin maakunnassa kehitetty taistelutaito, jonka kehittäjänä pidetään Chen Wangtingiä. Tätä alkuperäistä taijiquaniä kutsutaan nykyään Chen-tyyliksi. Muita taijiquanin tyylejä, jotka kaikki periytyvät Chen-tyylistä, ovat Yang-, Wu/Hao-, Wu- ja Sun-tyylit.
Taijiquanille tyypillinen harjoittelumuoto on yksin tehtävä liikesarja, jossa liikkeet pyritään suorittamaan hitaasti ja rennosti. Harjoittelun edistyessä voimankäyttöä ja nopeutta voidaan lisätä.
Liikesarjan lisäksi toinen oleellinen harjoitusmuoto on parin kanssa tehtävä tuishou-harjoittelu (engl. push hands). Siinä opetellaan taijiquanin voimankäyttöä oikeaa vastusta vastaan ja opitaan samalla 'kuuntelemaan' toisen liikkeitä.
Taijiquaniin kuuluu myös liikesarjaharjoittelu aseiden kanssa. Yleisimpiä taijiquanissä käytettyjä aseita ovat sapeli, suora miekka ja keihäs.
NEI GONGissa harjoiteltava Chen-tyylin xinyi hunyuan taijiquan on suurmestari Feng Zhiqiangin kehittämä taijiquan-tyyli, joka pohjautuu Fengin kahden opettajan, Chen Faken ja Hu Yaozhenin, opetuksiin. Tyyliin kuuluvat alkuperäiset Chen-tyylin ensimmäinen ja toinen liikesarja sekä Fengin kehittämät lyhyemmät liikesarjat. NEI GONGissa tyyliä opetti vuosina 1993 - 2007 suurmestari Fengin oppilas, mestari Wang Fengming.
Baguazhang (lyh. bagua, Wade-Giles: pa kua chang) on 1800-luvulla kehitetty taistelutaito, jossa taidon kehittäjänä pidetty Dong Haichuan yhdisti oppimiaan taistelutaitoja taolaiseen ympyräkävelyyn. Yleisimmät baguazhangin tyylit ovat Yin-, Cheng- ja Liang-tyylit.
Baguazhangin harjoittelu aloitetaan kävelemällä ympyrää kahdeksalla askeleella bagualle ominaisella tangnibu-kävelytyylillä, jossa paino siirretään rauhallisesti jalalta toiselle paljastamatta päkiää tai kantapäätä. Alussa harjoitellaan ylävartalon eri asentojen säilyttämistä ja rentoutta kävellessä. Kävelyyn lisätään itsepuolustustekniikoita, jotka tehdään liikkeessä aina suuntaa vaihdettaessa. Myöhemmin edetään pari- ja aseharjoitteluun.
NEI GONGissa harjoiteltava Cheng-tyylin baguazhang on peräisin Cheng Tinghualta, joka oli Dong Haichuanin oppilas. Ennen baguazhangia Cheng Tinghua harjoitteli kiinalaista ja mantsurialaista painia, joihin Cheng-tyylin baguazhang ilmeisesti osaksi pohjautuukin. NEI GONGissa baguazhangia opetti mestari Wang Fengming, joka oli mestari Liu Xinghanin oppilas. Liu Xinghanin opettaja oli Liu Bin, joka taas oli Cheng Tinghuan oppilas.